Kyllä tässä olikin itse asiassa aika pitkä väli, ettei edes tullut tehtyä mitään. Sitä ennen minulla oli kuitenkin aika iso projekti tehdä Arille autoon penkinpäälliset. En ollut sellaisia koskaan ennen tehnyt, joten aikamoista harjoittelua se oli koko homma. Harmi, etten tullut aikeistani huolimatta sitten ottaneeksi projektikuvia. Jo kaatopaikkakuntoinen lähtökohta, jonka perusteella tein kaavoituksen, olisi ollut kuvaamisen arvoinen... Tässä kuitenkin (huonohko) kuva lopputuloksesta. Tai ihan valmiit nuo penkit eivät vielä ole - päälliset ovat kiinni vain nippusiteillä.. Kohtalaisen hyvältä näyttää kuitenkin. Karmea homma noissa makkaroissa oli ja monta juttua tekisin nyt toisin. Lisää penkkihommia on luvassa jossain vaiheessa.
Tuon projektin jälkeen ei sitten pitkään aikaan huvittanutkaan koskea ompelukoneeseen...
Sen sijaan iski innostus tehdä kanavatöitä. Kaksi sellaista on tullut nyt odotusaikana värkkäiltyä. Pitäisi vaan saada ne (ja muutama muu hyvinkin kauan laatikossa lojunut valmis työ) kehystettyä. Ajattelin ripustaa niitä työhuoneeni seinille, kunhan sellainen joskus valmistuu. Eipähän tule ihan turhaan tehtyä. Ensimmäisen työn jämälangoista neuloin vielä edelleen mahassa viihtyvälle pikkupojalle sukat. Toisenkin jämistä tulee vielä lähiaikoina sellaiset. Eihän nuo mitkään varsinaiset vaatekaapin kaunistukset ole, mutta eipähän mene lankaa hukkaan eikä palele pienet varpaat. :) Molemmat kanavatyöt on ostettu valmispakettina Kuljun Kartanosta. Tuosta oikeanpuoleisesta (Jessica Design) täytyy sanoa, että langat oli siihen laitettu mukaan ihan arpomalla: kaksi väriä loppui kesken ja jouduin improvisoimaan ja joitakin tosiaan piisasi sitten pikkuvauvan sukiksi asti...
Kanavatöiden jälkeen tuli mieliteko tarttua virkkuukoukkuun. 50-luvun ohjeella neulottujen sormikkaiden jälkeen laatikossa oli odottanut käyttötarkoitusta loppukerä beigeä lankaa, josta virkkasin ensin yhdessä illassa yhden pyöreän liinan (ohje Diana Virkkausmaailma 2/08). Liina sattui olemaan sopivasti tämän tiikerikuosisen sohvatyynyn kokoinen ja lankaakin oli vielä, joten päätin sitten seuraavana iltana virkata vielä toisen ja tehdä siitä tyynynpäällisen.
Sen verran olen ompelukoneeseen viitsinyt koskea, että ompelin muutamat vaipat tulokkaalle äitiyspakkauksen ImseVimse-vaipan pohjalta tekemälläni kaavalla. Ihoa vasten on flanellia, jonka olin ostanut halvalla aikoja sitten ilman käyttökohdetta, päällisenä kirppikseltä ostettua verhoa ja puseroa... Välissä on sitten tunnistamatonta kosteudenpitävää (tuulipukutyyppistä, mutta veneen penkkien sadesuojaksi tarkoitettua) kangasta, jota minulle oli päätynyt iso säkillinen. Saa nähdä, onko se toimivaa. Selkäpuolella on "täyttöaukko", josta saa lisättyä tarvittavan määrän imuja, mihin tarkoitukseen pistin palasiksi muutaman parhaat päivänsä nähneen froteepyyhkeen. (Otin äitin tekemistä pyyhkeistä tietenkin reunapitsit talteen - niiden uussijoituksesta tulette lukemaan myöhemmin. ;) )
muoks. 26.10.2009 - kosteudenpitävä kangas ei sitten ollutkaan ihan niin kosteudenpitävä kuin kuvittelin. Pikaiset saumuroinnit meinasivat pesussa rispaantua ja kaiken huipuksi isukin käsikään ei mahtunut "täyttöaukosta", joten uusiks män...
Eipä tässä sitten muuta kuin venailua vaan. Laskettuun aikaan on muutama päivä, joten koska vaan pitäisi tapahtua... Katsotaan nyt sitten, mitä tulee vauva-arkena värkkäiltyä. Yritän saada aikaiseksi ainakin vähän uudistaa blogin ulkoasua. :D
