22. kesäkuuta 2010
Hello Kitty!
21. kesäkuuta 2010
Unta pussiin!
Olli on ruvennut liikkumaan. Kovasti. Öisinkään ei meinaa pysyä peiton alla sitten millään. Täytyihän sille siis tehdä unipussi. Kaava on "omasta päästä" piirretty. Tähän ekaan versioon käytin omaa vanhaa lakanaani sekä Tampereen kierrätyskeskuksesta joskus aikoja sitten ilmaiseksi saatua täkkiä. (Täkin otin talteen aikoinaan kuosin takia - siitä lisää myöhemmin...) Johan rupesi poika pysymään yönsä lämpimänä! :)
Melko pian huomasin kuitenkin, että niin kaavassa kuin rakenteissakin olisi kehittelemisen varaa. Pukemisen helpottamiseksi laajensin kädenteitä ja jatkoin nepparilistan edessä alas asti. Levensin myös pussin yläosaa hieman ja muutin alareunan muotoa. Tuo ensimmäinen versio on toteutettu saumuria rääkäten ompelemalla kaikki kerrokset yhteen ja kanttaamalla ulospäin näkyvät reunat. Huomattavasti kevyemmän näköinen ja koneistoa säästävämpi ratkaisu oli tehdä pussi päällikangas + vuori -tekniikalla. Tulipahan kertailtua vuorittamisenkin ihmeellisyyksiä... ;) Päällikangas löytyi kirppikseltä (niin ikään aikoja sitten) muistaakseni eurolla, vuoriksi tuli taustatikattu vanu Eurokankaasta (6,90 €/m).
14. huhtikuuta 2010
Pääsiäinen Kajaanin mummolassa
Että voi ihminen olla ahkera ja taitava! :D
24. helmikuuta 2010
Olli hoitopöydällä
Itselleni ompelin isän hautajaisiin mustan jakkupuvun, siitäkin tulee kuvaa myöhemmin. Ollille ompelin 7 paria puolipotkuhousuja. Matskut Kajaanin Rockserin tehtaanmyymälästä, kustannukset alle euron per pökät. Näihin olen tosi tyytyväinen, värikin sopii yhteen melkein minkä vaan bodyn kanssa. :)

Ylläoleva kuva on Kajaanin mummolasta. Kotosalla hoitopöytä näyttää tältä:
Askartelin hoitoalustan vaahtomuovista ja vahakankaasta. Seinällä mummon eli äitini ristipistoilema nimitaulu. :)

19. syyskuuta 2009
Venaillessa värkkäiltyä
Kyllä tässä olikin itse asiassa aika pitkä väli, ettei edes tullut tehtyä mitään. Sitä ennen minulla oli kuitenkin aika iso projekti tehdä Arille autoon penkinpäälliset. En ollut sellaisia koskaan ennen tehnyt, joten aikamoista harjoittelua se oli koko homma. Harmi, etten tullut aikeistani huolimatta sitten ottaneeksi projektikuvia. Jo kaatopaikkakuntoinen lähtökohta, jonka perusteella tein kaavoituksen, olisi ollut kuvaamisen arvoinen... Tässä kuitenkin (huonohko) kuva lopputuloksesta. Tai ihan valmiit nuo penkit eivät vielä ole - päälliset ovat kiinni vain nippusiteillä.. Kohtalaisen hyvältä näyttää kuitenkin. Karmea homma noissa makkaroissa oli ja monta juttua tekisin nyt toisin. Lisää penkkihommia on luvassa jossain vaiheessa.
Tuon projektin jälkeen ei sitten pitkään aikaan huvittanutkaan koskea ompelukoneeseen...
Sen sijaan iski innostus tehdä kanavatöitä. Kaksi sellaista on tullut nyt odotusaikana värkkäiltyä. Pitäisi vaan saada ne (ja muutama muu hyvinkin kauan laatikossa lojunut valmis työ) kehystettyä. Ajattelin ripustaa niitä työhuoneeni seinille, kunhan sellainen joskus valmistuu. Eipähän tule ihan turhaan tehtyä. Ensimmäisen työn jämälangoista neuloin vielä edelleen mahassa viihtyvälle pikkupojalle sukat. Toisenkin jämistä tulee vielä lähiaikoina sellaiset. Eihän nuo mitkään varsinaiset vaatekaapin kaunistukset ole, mutta eipähän mene lankaa hukkaan eikä palele pienet varpaat. :) Molemmat kanavatyöt on ostettu valmispakettina Kuljun Kartanosta. Tuosta oikeanpuoleisesta (Jessica Design) täytyy sanoa, että langat oli siihen laitettu mukaan ihan arpomalla: kaksi väriä loppui kesken ja jouduin improvisoimaan ja joitakin tosiaan piisasi sitten pikkuvauvan sukiksi asti...Kanavatöiden jälkeen tuli mieliteko tarttua virkkuukoukkuun. 50-luvun ohjeella neulottujen sormikkaiden jälkeen laatikossa oli odottanut käyttötarkoitusta loppukerä beigeä lankaa, josta virkkasin ensin yhdessä illassa yhden pyöreän liinan (ohje Diana Virkkausmaailma 2/08). Liina sattui olemaan sopivasti tämän tiikerikuosisen sohvatyynyn kokoinen ja lankaakin oli vielä, joten päätin sitten seuraavana iltana virkata vielä toisen ja tehdä siitä tyynynpäällisen.
Sen verran olen ompelukoneeseen viitsinyt koskea, että ompelin muutamat vaipat tulokkaalle äitiyspakkauksen ImseVimse-vaipan pohjalta tekemälläni kaavalla. Ihoa vasten on flanellia, jonka olin ostanut halvalla aikoja sitten ilman käyttökohdetta, päällisenä kirppikseltä ostettua verhoa ja puseroa... Välissä on sitten tunnistamatonta kosteudenpitävää (tuulipukutyyppistä, mutta veneen penkkien sadesuojaksi tarkoitettua) kangasta, jota minulle oli päätynyt iso säkillinen. Saa nähdä, onko se toimivaa. Selkäpuolella on "täyttöaukko", josta saa lisättyä tarvittavan määrän imuja, mihin tarkoitukseen pistin palasiksi muutaman parhaat päivänsä nähneen froteepyyhkeen. (Otin äitin tekemistä pyyhkeistä tietenkin reunapitsit talteen - niiden uussijoituksesta tulette lukemaan myöhemmin. ;) )
muoks. 26.10.2009 - kosteudenpitävä kangas ei sitten ollutkaan ihan niin kosteudenpitävä kuin kuvittelin. Pikaiset saumuroinnit meinasivat pesussa rispaantua ja kaiken huipuksi isukin käsikään ei mahtunut "täyttöaukosta", joten uusiks män...
Eipä tässä sitten muuta kuin venailua vaan. Laskettuun aikaan on muutama päivä, joten koska vaan pitäisi tapahtua... Katsotaan nyt sitten, mitä tulee vauva-arkena värkkäiltyä. Yritän saada aikaiseksi ainakin vähän uudistaa blogin ulkoasua. :D
5. toukokuuta 2009
Varhaista tuotantoa
Tässä vielä Kenin housut takaapäin.
4. tammikuuta 2009
Ristipistotyyynyliina ja "ompelimo"
Jospa esittelisin hieman myös tuota "ompelimoani". Työpisteeni on siis sullottuna olohuoneen nurkkaan. Paitsi kaavoitus- ja leikkuupöydän virkaa toimittaa keittiön ruokapöytä ja kankaat, langat, tarvikkeet sekä keskeneräiset ja valmiit työt on - ympäri taloa mikä missäkin kolossa... Ymmärrettävistä syistä varsinainen yritystoiminta joutuu odottamaan sitä, että minulla on tilavampi työtila...
22. joulukuuta 2008
Romanttinen ruusuliina
Alla lähikuva. Liina on aidakankainen, mikä helpottaa ja nopeuttaa kirjomista huomattavasti, mutta ei sovi ihan joka tarkoitukseen. Reunat jätin hapsuiksi, minusta se sopii kuvion countryhenkeen. Tätä ruusuaihetta voisi itse asiassa käyttää joskus countrypaidan koristeena. Yhtään sellaista en ole vielä tehnyt, mutta kovasti on aikomus vielä joskus tehdä. Minulla on kirjastosta lainassa kirja "100 Years Of Western Wear", otan sen varmaan joulureissulle matkalukemiseksi.
Liina sai loppusijoituspaikan putkiradion päältä.
17. joulukuuta 2008
Keskeneräisiä ristipistoja...
- Lisäys 16.5.2009: Täällä tyynyliina lopullisessa ilmeessään.
Taidan laittaa tähän samaan yhteyteen toisenkin ristipistotyön, joka on ollut valmiina jo vaikka kuinka kauan. Ongelma vaan on, että en tiedä yhtään, missä tuota kuvaa käyttäisin. Rupesin tekemään sitä ihan vaan huvikseni ilman mitään visiota, mikä siitä tulisi... Eikä sitä visiota ole vieläkään ilmestynyt.
Kuva on tällaisesta kissa-aiheisesta kirjontamallikirjasta. Teen siitä varmaan vielä jotain muutakin joskus.
13. joulukuuta 2008
Virkattua kotiin
Tässäpä ensi alkuun yksi tekemäni tyynyliina, jossa on lahjoituslangasta (kiitos Janitalle!) virkattu välipitsi. Innostuin tuossa viime keväänä virkkaamaan noita välipitsejä ihan urakalla. Minulla oli kirjastosta lainassa kirja, jossa oli malleja. En tosin enää muista kirjan nimeä. Noita pitsejä on jemmassa odottamassa, että saisin ommeltua lisää noita tyynyliinoja (kangas luonnonvalkeaa puuvillaista lakanakangasta Eurokankaasta). Laitan sitten lisää kuvia, kunhan saan aikaiseksi. Virkkasin tuosta violetista langasta myös liinan, mutta en nyt kyllä muista, mihin olen sen laittanut. Otan siitäkin kuvan, kunhan löydän sen.
Alla kuva muutamasta virkkaamastani patalapusta. Vasemmanpuolimmainen ja keskimmäinen on virkattu kiinteillä silmukoilla, oikeanpuoleinen pylväillä. Kaikissa on kaksi kerrosta, jotka on virkattu reunoista kiinni toisiinsa. Vaaleanpuna-valkoisessa on lisäksi sisällä puuvillaisista jämätilkuista ommeltu välikerros. Pylväillä virkkaamalla patalappu valmistui nopeasti, mutta lopputulos on huolimattomamman näköinen ja tietenkään ei niin tiivis kuin kiinteillä silmukoilla tehtynä. Siksi se ei myöskään eristä lämpöä eikä säilytä muotoaan yhtä hyvin. Pääkallokuviosta tuli kuitenkin aika kiva. Toisella puolella värit ovat toisinpäin.
Laitanpa loppuun vielä adventtiajan kunniaksi kuvan ristipistoin toteutetusta joulukalenterista, joka ei tosin ole minun tekemä, vaan äitini ja jo vuonna 1986, kuten kuvasta näkyy. Se on ollut käytössä joka vuosi sen jälkeen ja on vastakin! :D












