Pääsiäinen Kajaanin mummolassa

Pääsiäistä vietettiin äitini luona Kajaanissa. En voinut vastustaa kiusausta kuvailla hieman ympäriinsä, sen verran ahkerasti äiti oli pääsiäiskoristetta tehnyt ristipistoin ja virkkauksin. Tässä kuvia ilman sen suurempia selityksiä. Tuon toiseksiensimmäisen mallin mukaisen taulun olen tehnyt minäkin. :)
 

Että voi ihminen olla ahkera ja taitava! :D

Venaillessa värkkäiltyä

Mahtaakohan minulla olla enää lukijoitakaan, kun on jäänyt blogin päivittäminen ihan hunningolle... Kyllä tässä olikin itse asiassa aika pitkä väli, ettei edes tullut tehtyä mitään. Sitä ennen minulla oli kuitenkin aika iso projekti tehdä Arille autoon penkinpäälliset. En ollut sellaisia koskaan ennen tehnyt, joten aikamoista harjoittelua se oli koko homma. Harmi, etten tullut aikeistani huolimatta sitten ottaneeksi projektikuvia. Jo kaatopaikkakuntoinen lähtökohta, jonka perusteella tein kaavoituksen, olisi ollut kuvaamisen arvoinen... Tässä kuitenkin (huonohko) kuva lopputuloksesta. Tai ihan valmiit nuo penkit eivät vielä ole - päälliset ovat kiinni vain nippusiteillä.. Kohtalaisen hyvältä näyttää kuitenkin. Karmea homma noissa makkaroissa oli ja monta juttua tekisin nyt toisin. Lisää penkkihommia on luvassa jossain vaiheessa.


Tuon projektin jälkeen ei sitten pitkään aikaan huvittanutkaan koskea ompelukoneeseen... Sen sijaan iski innostus tehdä kanavatöitä. Kaksi sellaista on tullut nyt odotusaikana värkkäiltyä. Pitäisi vaan saada ne (ja muutama muu hyvinkin kauan laatikossa lojunut valmis työ) kehystettyä. Ajattelin ripustaa niitä työhuoneeni seinille, kunhan sellainen joskus valmistuu. Eipähän tule ihan turhaan tehtyä. Ensimmäisen työn jämälangoista neuloin vielä edelleen mahassa viihtyvälle pikkupojalle sukat. Toisenkin jämistä tulee vielä lähiaikoina sellaiset. Eihän nuo mitkään varsinaiset vaatekaapin kaunistukset ole, mutta eipähän mene lankaa hukkaan eikä palele pienet varpaat. :) Molemmat kanavatyöt on ostettu valmispakettina Kuljun Kartanosta. Tuosta oikeanpuoleisesta (Jessica Design) täytyy sanoa, että langat oli siihen laitettu mukaan ihan arpomalla: kaksi väriä loppui kesken ja jouduin improvisoimaan ja joitakin tosiaan piisasi sitten pikkuvauvan sukiksi asti...


Kanavatöiden jälkeen tuli mieliteko tarttua virkkuukoukkuun. 50-luvun ohjeella neulottujen sormikkaiden jälkeen laatikossa oli odottanut käyttötarkoitusta loppukerä beigeä lankaa, josta virkkasin ensin yhdessä illassa yhden pyöreän liinan (ohje Diana Virkkausmaailma 2/08). Liina sattui olemaan sopivasti tämän tiikerikuosisen sohvatyynyn kokoinen ja lankaakin oli vielä, joten päätin sitten seuraavana iltana virkata vielä toisen ja tehdä siitä tyynynpäällisen.


Sen verran olen ompelukoneeseen viitsinyt koskea, että ompelin muutamat vaipat tulokkaalle äitiyspakkauksen ImseVimse-vaipan pohjalta tekemälläni kaavalla. Ihoa vasten on flanellia, jonka olin ostanut halvalla aikoja sitten ilman käyttökohdetta, päällisenä kirppikseltä ostettua verhoa ja puseroa... Välissä on sitten tunnistamatonta kosteudenpitävää (tuulipukutyyppistä, mutta veneen penkkien sadesuojaksi tarkoitettua) kangasta, jota minulle oli päätynyt iso säkillinen. Saa nähdä, onko se toimivaa. Selkäpuolella on "täyttöaukko", josta saa lisättyä tarvittavan määrän imuja, mihin tarkoitukseen pistin palasiksi muutaman parhaat päivänsä nähneen froteepyyhkeen. (Otin äitin tekemistä pyyhkeistä tietenkin reunapitsit talteen - niiden uussijoituksesta tulette lukemaan myöhemmin. ;) )

muoks. 26.10.2009 - kosteudenpitävä kangas ei sitten ollutkaan ihan niin kosteudenpitävä kuin kuvittelin. Pikaiset saumuroinnit meinasivat pesussa rispaantua ja kaiken huipuksi isukin käsikään ei mahtunut "täyttöaukosta", joten uusiks män...


Eipä tässä sitten muuta kuin venailua vaan. Laskettuun aikaan on muutama päivä, joten koska vaan pitäisi tapahtua... Katsotaan nyt sitten, mitä tulee vauva-arkena värkkäiltyä. Yritän saada aikaiseksi ainakin vähän uudistaa blogin ulkoasua. :D

Ainakin kolmeen kertaan virkattu pipo

Ihan ensimmäiseksi täytynee pahoitella sitä, että olen ihan tyystin laiminlyönyt blogini. Olen väkertänyt aika paljon sen ristipistotyynyliinan parissa ja työstänyt yritysideaani. Olisihan sitä tietysti voinut kuvata noita aiemmin valmistuneita vaatteita. Ja pitäisikin kuvata. Oikeastaan homma on kiikastanut vain siitä, ettei ole huvittanut pukea ja riisua tai muutenkaan tälläytyä kuvia varten... Niin, mitä siihen yritysideaan tulee, olen pikkuhiljaa kallistunut verkkokaupan kannalle. Kamalan paljon olisi vielä asioita, joita pitäisi järjestellä. Onneksi tuolla yrittäjäkurssilla selviää aika hyvin nuo byrokratian kiemurat. Parin viikon sisään varailen varmaankin aikaa Ensimetriin. Isä lupasi tulla Pääsiäisen aikaan meille rakennushommiin, niin saadaan tuo minun verstaani saatettua käyttökuntoon. Toivon mukaan saan verkkokaupan kesäkuuhun mennessä auki. :D

Yrittäjäkurssilla tämä tämän viestin varsinainen ideakin syntyi. Meillä oli esimerkkiyrityksenä Outo Wear & Gear Oy, nuoren pojan piponvirkkuuyritys. Hän kehui jossain jutussa virkkaavansa pipon 20 min - 3 h. Pitihän minun tietenkin kokeilla, kauanko minulla siihen menee. En tosin muista, että olisin koskaan pipoa ennen virkannut. Ensimmäisestä yrityksestä meinasi tulla läppärikotelo tms. vähän isompi kuin pipo... Siispä purin. Toinen yritys näytti jo ihan hyvältä, mutta totesin, ettei kerä tule riittämään koko pipoon. Purin taas. Sitten vaihdoin isompaan virkkuukoukkuun ja aloitin tällä kertaa yläpäästä alapään sijaan. Lanka riitti juuri ja juuri, viittäkään senttiä ei viimeiseltä kerrokselta jäänyt yli! Sitten tein vielä toisesta langasta tupsun päälaelle. Aikaa viimeiseen versioon meni (muutamien kerrosten moneen kertaan virkkuineen) pari tuntia. :)

Joululomalla virkattua ja värkättyä

Vanhempien luona tuli käytyä. Sain isältä kameran jalustan, jotta saisin itselaukaisijalla kuvia paremmasta kuvakulmasta. Tähän astihan ne kuvat on olleet vähän alaviistosta otettuja, kun ei ole kameralle parempaa paikkaa löytynyt. Mutta kuinkas sitten kävikään... Nämä kuvathan ovat ihan yhtä alaviistosta! Ja kaiken lisäksi vinossa... Uups. Harjoitukset jatkuu seuraavalla kerralla.

Junamatka Kajaaniin kului ensin Tampereelta Pieksämäelle "100 Years Of Western Wear"-kirjan parissa ja loppumatka virkatessa. Suuri Käsityökerho-lehdessä 6/94 oli ohje virkattuun yöpaidan kaarrokkeeseen. Olin aloittanut sitä jo joitakin päiviä sitten. Virkkasin sen loppuun junassa ja joulun pyhien aikana vanhempien luona. Alunperin virkkuusta pitikin tulla yöpaidan kaarroke, ostin yöpaitakankaankin, mutta sitten kaarroketta päälleni mallatessa totesin, että en minä tällaista kyllä osaa käyttää! Sitten muistin yhden liian pitkän ja tylsän hameen, jolle oli pitänyt tehdä jotain. Siitä se ajatus sitten lähti. Pätkäisin helmaa reilusti lyhemmäksi ja ompelin kaarrokepitsin jatkoksi!


Ihan ookoo hameesta tuli, mutta enpä tiedä, tuleeko sitä hirveästi käytettyä. Sitä paitsi hame on hieman turhan nafti reisien kohdalta... Ja olisi sen voinut 5 cm pitemmäksi jättää. Paita löytyi kirppikseltä, mutten muista koska tai mistä. Se on ohut ja siinä on hopeanväristä lankaa seassa.


Tästä paidasta täytyy laittaa kuva takapuoleltakin, koska siellä sen juju on.


Kaarrokkeen, josta tulikin helmaliehuke, jälkeen oli lankaa vielä vähän jäljellä, joten ryhdyinpä huvikseni virkkaamaan siitä reunapitsiä (ohje kirjasta Isoäidin pitsit, jonka lainasin ennen joulua kirjastosta). Siinä virkatessa syntyi visio hameesta, jossa olisi pitsillä reunustettu halkio takana. Alunperin ajattelin hameesta tummanpunaista, mutta kiva siitä tuli tuosta violetistakin kankaasta, jonka löysin Eurokankaan palakorista. Eilen sitten verestin hieman kaavanpiirtotaitojani ja piirsin pitkästä aikaa hameen peruskaavan omilla mitoillani. Tein hameesta suoran, eli jätin peruskaavaan kuuluvan viistotuksen pois ja nappasin takasaumasta palan pois halkiota varten. Kuvan puseron tein valmiskaavalla muistaakseni keväällä -07. Tähän hameeseen on tulossa vielä jakku samasta kankaasta, mutta siitä ei ole vielä mitään visiota. Samaa pitsiä siinä tietenkin on ja todennäköisesti 3/4-hihat. Muuta en osaa vielä sanoa.

Alla lähikuva pitsistä ja halkiosta. Helman saumuroin - joskaan valkoinen ei kyllä tainnut olla kaunein värivalinta...

Virkattua kotiin

Tässäpä ensi alkuun yksi tekemäni tyynyliina, jossa on lahjoituslangasta (kiitos Janitalle!) virkattu välipitsi. Innostuin tuossa viime keväänä virkkaamaan noita välipitsejä ihan urakalla. Minulla oli kirjastosta lainassa kirja, jossa oli malleja. En tosin enää muista kirjan nimeä. Noita pitsejä on jemmassa odottamassa, että saisin ommeltua lisää noita tyynyliinoja (kangas luonnonvalkeaa puuvillaista lakanakangasta Eurokankaasta). Laitan sitten lisää kuvia, kunhan saan aikaiseksi. Virkkasin tuosta violetista langasta myös liinan, mutta en nyt kyllä muista, mihin olen sen laittanut. Otan siitäkin kuvan, kunhan löydän sen.

Alla kuva muutamasta virkkaamastani patalapusta. Vasemmanpuolimmainen ja keskimmäinen on virkattu kiinteillä silmukoilla, oikeanpuoleinen pylväillä. Kaikissa on kaksi kerrosta, jotka on virkattu reunoista kiinni toisiinsa. Vaaleanpuna-valkoisessa on lisäksi sisällä puuvillaisista jämätilkuista ommeltu välikerros. Pylväillä virkkaamalla patalappu valmistui nopeasti, mutta lopputulos on huolimattomamman näköinen ja tietenkään ei niin tiivis kuin kiinteillä silmukoilla tehtynä. Siksi se ei myöskään eristä lämpöä eikä säilytä muotoaan yhtä hyvin. Pääkallokuviosta tuli kuitenkin aika kiva. Toisella puolella värit ovat toisinpäin.

Laitanpa loppuun vielä adventtiajan kunniaksi kuvan ristipistoin toteutetusta joulukalenterista, joka ei tosin ole minun tekemä, vaan äitini ja jo vuonna 1986, kuten kuvasta näkyy. Se on ollut käytössä joka vuosi sen jälkeen ja on vastakin! :D